Käsilaukku kovaan käyttöön
Käsilaukun tekeminen lähti liikkeelle havaitusta tarpeesta, niin kuin ihmisen suuret kehityksen askeleet yleensäkkin. Tosin matkaa ideasta käsilaukuksi ei voi aivan puhtaalla omallatunnolla sanoa ihmiskunnan merkittäväksi virstanpylvääksi. Jos asian asian haluaa ihmiskunnan kehityksen valossa mitoittaa, niin voisi käyttää vaikka lausetta: Tämä ei ole askel ihmiskunnalle, mutta pieni askel henkilökohtaiseen nahkaompeluosaamiseen.
Tarve josta idea sai alkunsa ja johti innostuneeseen työskentelyyn kohti suurta huomista oli puolisoni käyttämä ja mielestäni jo erittäin rumaksi kulunut käsilaukku, joka jostain kumman syystä päätti kestää käytössä ulkonäön surkastumisesta huolimatta. Malli oli kuitenkin mieleinen puolisolleni ja omakin arvioni oli riittävän myönteinen.
Kokemus tässä vaiheessa käsilaukkujen tekemisestä ja käyttämisestä puhdas nolla. Nahkatöistä melko vähäinen ja ompelukoneen käytöstä riittävän vähäinen. Tämä yhdistelmä antoi rohkeutta lähteä suorittamaan valittua tehtävää.
Työn valmistauduin tekemään aikaisemmin antiikkiliikkeestä hankitulla Husqvarnan käsiompelukoneella, jonka olin aikaisemmin korjannut ja huoltanut. Husqvarnassa minuun teki lähtemättömän vaikutuksen kursailematon lähes Natovihreä värivalinta, säilytyskopan kullattu Husqvarna teksti ja käyttövoimana toimiva kampi, jota pyörittämällä saumaa syntyy, vaikka nykykoneisiin nähden ei aivan urakkatahtiin pääsekkään. Husqvarnassa on mielestäni toiminnallisuuksia ompeluun riittävän kattavasti eli eteen ja taaksepäin pääsee, askellusta voi säätää ja puolaus onnistuu. Lasse Mårtensonin sanoin "kaikki muu on ompelussa turhaa"
Käsilaukun suunnitteluperusteina oli ajaton tyylikkyys, kulutuksen kestävyys, malli tuli noudatella jo käytössä olevaa käsilaukkua. Ajaton tyylikkyys ja kestävyys yhdistyivät meilestäni parhaiten valitsemalla raaka-aineeksi nahka. Olin hankkinut aikaisemmin kierrätyskeskuksesta takeista, sohvista ja mistä lie kierrätettyjä nahkoja pari säkillistä. Säkeistä penkomalla löysin harmaan hieman kulutetun näköistä nahkaa ja siihen yhteensopivaa vaalean ruskeaa nahkaa, näillä eväin värivalinta syntyi. Samoista nahkoista olin aikaisemmin ommellut pari karmean näköistä pensselitelinettä taiteilijoille ja samalla kartuttanut kokemusta nahan ompelusta. Yritin puhua vanhaa käsilaukkua puolisoltani elimenluovuttajaksi metalliosien osalta, mutta tässä en saanut tahtoani läpi vaan muutamat metalliosat ja vetoketjut piti hankkia uutena. Langaksi valikoitui nahan ompeluun tarkoitettu ruskea keinokuitulanka, koska sitä oli. Puukoristelut tein visakoivun ylijäämäpaloista.
Projektin aikana Husqvarna osoitti todella kyntensä nahan ompelussa, löydettyäni soveltuvat riittävän paksut neulat homma alkoi todella kulkea. Mikä parasta käsikäyttöisessä koneessa on se kun ompelussa tuntee mitenkä tiukalle neula joutuu ja osaa lopettaa vääntämisen ennen kuin neula katkeaa. Esimerkiksi hihnan laukun puoleisia kiinnityslenkkejä ommellessa tuli melko paksujakin lävistyksiä ja näistä selvittiin ilman vahinkoja ja onnistunein ompelein.
Mitä opimme tästä? Ensi kerralla kun käsilaukkua tarvitaan, suunnittelen kunnolliset kaavat ja työvaiheet tarkemmin. Olisi monelta purkamiselta säästynyt mikäli olisi hyvät kaavat ollut tehtynä. Toisaalta Husqvarnassa on todellista potentiaalia nahan ompeluun tulevaisuudessakin. Uskon tämän käsilaukun kestävän ajanhammasta paremmin kuin edeltäjänsä.